Sain viime syksynä tuotantotalouden (tutan) diplomi-insinöörin opinnot päätökseen virallisesti. Viimeiset pari vuotta olen ollut oman alani töissä ja juuri ennen valmistumista tein diplomityön nykyiseen työpaikkaani. Siten koulutusohjelman sisältö on vielä tuoreessa muistissa ja opiskelun myötä kehittyneitä taitoja olen jo päässyt hyödyntämään työelämässä yllättävän paljon. Tämän vuoksi nyt onkin hedelmällinen hetki pohtia tutan koulutusohjelmaa ja peilata sitä työelämässä vaadittaviin taitoihin.
Ensiksi voin huokaista helpotuksesta ja humoristisesti todeta, että tuo tutalaisten tunnetuin taito, käsienheiluttelu, näyttää tuottavan huipputulosta ainakin omalla ja koulukavereideni uralla. Laaja-alaiselle käsienheiluttelulle näyttää olevan huutava tarve yrityksissä. Vakavasti puheenollen, tuo kokonaisuuksien ymmärtäminen ylätasolla ja eri asioiden riippuvuuksien hahmottaminen on erittäin tärkeä, mutta ei itsestäänselvä, taito. Tuta opetti tuotekehityksestä, toimitusketjun hallinnasta, ihmisistä, johtamisesta, taloudesta, tuotehallinnasta ja tekniikasta, ja tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.
Tästä päästään helposti toiseen kärjistykseen – tutalaiset ymmärtävät kaikesta vähän, mutta ei mistään kovin paljon. Eli meistä ei tule asiantuntijoita. Tämä ei mielestäni pidä paikkansa. Argumentoin vastaan ja sanoisin paremminkin, että aiheiden kirjo, joissa olemme asiantuntijoita, on vain laajempi. Itse olen esimerkiksi asiantuntija tuotekehitysprosesseissa ja projektinhallinnassa. X Headsin tutajoukosta löytyy myös ainakin tuoteportfoliohallinnan, toimitusketjun hallinnan, digitalisaation ja terveysteknologian asiantuntijoita. Kyllä, tämä laajuus pitää paikkansa. Seuraavaksi avaan vähän miten tämä on mahdollista.
Eli mitä se tuta oikeestaan on? Ensimmäinen vastaus on yleensä yleinen kuvaus koulutusalan monialaisuudesta, joka on mukava sekoitus tekniikkaa, taloutta ja ihmisiä. Lisäksi, nimensä mukaisesti tuta antaa hyvät eväät tuotantoon ja talouteen sekä tiettyihin perusaiheisiin kuten tuotekehitykseen, toimitusketjuun, laatuun, riskien hallintaan ja henkilöstöön. Mielestäni nämä ovat hyvin mielenkiintoisia aiheita ja osaamisalueita, jotka yhdessä muodostavat laajan tietotaidon. Opiskeluvuosien ja kesätyöpaikkojen myötä ymmärrys on vielä kasvanut ja jatkan vastausta kysymykseen “Mitä tuta on?”. Totean, että monipuolisen pohjan päälle rakennamme asiantuntijuuden erikoistumisalueiden, työpaikkojen ja kiinnostuksen kohteiden myötä. Jo opintojen aikana teemme monia valintoja: mitä tekniikkaa ja minkä toimialan hallintaa opiskelisin ja lisäisinkö ehkä vielä jotakin taloustieteelliseltä tai esimerkiksi tietotekniikasta? Ihan viime aikoina olen ymmärtänyt, että kiinnostuksenkohteiden ja tehtyjen valintojen myötä tuotantotalous voi olla ihan mitä itse päätät siitä ottaa irti.
Mitenkäs sitten ne pehmeämmät taidot kuten sosiaaliset taidot, tiimityö, esiintymistaidot, kommunikointi ja ihmisiin vaikuttaminen? Usein ne unohtuu mainita, vaikka ovat tärkeässä roolissa koulutusohjelmassa ja harjoittelemme niitä läpi kurssien. Silti olen sitä mieltä, että niiden tärkeyttä ei voi painottaa liikaa. Päivittäin työskentelemme erilaisten ihmisten kanssa ja niihin ei päde samat säännönmukaisuudet tai fysiikan lait kuin esimerkiksi auton moottoriin. Ihmisperspektiivi on usein se haasteellisin osa-alue työssä. Hyvilläkään sosiaalisilla taidolla homma ei ole aina helppoa. Toki myönnän, että niillä pärjää monenlaisissa tilanteissa yllättävän pitkälle ja erinomaisilla sosiaalisilla taidoilla voi tehdä merkittävän eron monissa tilanteissa.
On hyvin yleistä, että jossakin vaiheessa uraamme olemme jonkinlaisissa kehitystehtävissä. Tuta valmistaa tähän hyvin, sillä siellä opimme paljon teoriaa eri toiminnoista ja lisäksi yleisenä koulutustavoitteena on ongelmanratkaisun kehittyminen. Opintojen aikana teoriat eri toiminnoista tuntuivat välillä turhilta ja hyvin usein tuli pohdittua, että kuka näitäkin muka noudattaa. Ongelmanratkaisutaitojen tärkeyttä ei sentään tullut väheksyttyä. Teorioiden tärkeyden suhteen joudun myöntämään olleeni hyvin väärässä. Yritykset näyttävät hyvin innokkaasti tutkivan uusia teorioita ja soveltavan niitä toimintoihinsa. Olisihan se toki pitänyt ymmärtää, sillä yritysten tulee jatkuvasti etsiä uusia hyviä toimintatapoja ja tehokkuutta.
Kuten voitte lukea, niin oman kokemukseni perusteella tutalta saadut ja työelämässä vaadittavat taidot vastaavat hyvin toisiaan. Jopa paremmin kuin ikinä opiskeluaikana uskalsin olettaa. Voin helpottuneesti todeta, että opiskelusta oli hyötyä, sillä se antoi erinomaisen pohjan, jonka päälle on valmis lähtemään kehittämään itseään ja taitojaan. Uskon, että koulutusohjelma loi myös tietynlaisen määrätietoisen asenteen sekä motivaation kovaan työhön, joiden avulla tiedän pääseväni hyvin pitkälle.
Reeta