Tuomas ja villapaita

Hei, olen Tuomas ja olen perfektionisti.

No, en ihan. Mutta ainakin silloin, kun jotain täytyy tehdä julkisesti, eli paljastaa palanen itseään ihan kaikille blogissa. Tämän blogin postaamiseen meni valehtelematta yli neljä kuukautta, koska viimeisen version toimittamista oli helppo viivytellä eteenpäin ja eteenpäin hauskoilta kuulostavien, mutta itselle niin kuumottavien syiden takia. Ajattelin kuitenkin rohkaistua ja yrittää vastata seuraavaan kysymykseen:

Mitä kerrottavaa minulla on itsestäni?”

En vihaa mitään enempää kuin hiilihapotonta kokista.

Pidän erittäin paljon kirjojen lukemisesta, sillä se auttaa itsensä peilaamisessa ja koko oudon muun maailman ymmärtämisessä. Oli kyseessä Rikos ja rangaistuksen moraalikärsimys ja yhteiskuntapohdiskelu, nykyajan kaksikymmentä-tusinassa-trendin mukaisten self-help-kirjojen maalailu eettisestä yritystoiminnasta tai Bukowskin minimalistinen maalailu kyynisyydestä ja hedonismista, on jokaisella luetulla sivulla useimmiten jotain annettavaa. Kannan laukussani aina Kindleä tai pokkaria, koska jokainen pidempi tarkoitukseton hetki on oiva tilaisuus vaihtaa maailmaa.

Tähän liittyen kirjoitin tätä tekstiä jonkin aikaa sitten Reykjavíkista, jossa olin ollut koko kesän töissä maalämpövoimaloita toteuttavalla Green Energy Geothermalilla. Keväällä työpaikkavaihtoehtoja oli kourallinen, mutta ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä ulkomaille kiinnostavaan tehtävään johti selvään valintaan. Reissussa opin luonnollisesti syömään Skyriä – maailman ylivertaisinta välipalaa, käyttämään retkikeitintä ja heräämään lokkien parkuun, sekä tärkeimpänä myös sen, että ihmiselle on terveellistä viettää aikaa jopa muista eristäytyneenä. Nykyaikana mahdollisuus olla oikeasti yksin on erittäin harvinainen, ellei esimerkiksi päädy lähtemään eristäytyneelle saarelle, jossa sanaa kesä ei sään perusteella tunneta. Ainiin, ja mukaan tarttui myös maailman eeppisin villapaita.

Minä ja aito villapaita.
Minä ja aito villapaita.

Noin muuten olen ihminen, joka pitää siitä, kun päällä on tekemisen fiilis. Sellainen fiilis, jolloin asioita tehdään, eikä vain suunnitella asioita puolen vuoden päähän ja mietitä kustannuksia. Olotila, jolloin asiat etenevät jotenkin itsestään, eikä turhia tekosyitä kuunnella. Kliseisessä ”startup-skenessä” tämä pöhinä ilmenee tarpeeksi paljon useammin giganttisiin yrityksiin verrattuna, joka on omiaan vetämään minut täysillä mukaan. Tämän vuoksi X Heads.

Noin muuten seuraavana to-do-listalla heti diplomityön ja valmistumisen jälkeen paistattelee Eurooppa, kenties Interrail ennen maagista 25:n ikää sekä myös sooloreissuna. Mutta kenties tällä kertaa paikkaan, joka ei täyty aasialaisista massaturisteista.

Bless,

Tuomas